Historia

 

Muhoksen seurakunnan historia –kirjan on kirjoittanut professori Jouko Vahtola. Kirja julkaistiin vuonna 1986. Sitä on edelleen saatavissa seurakunnan taloustoimistosta ja kirkkoherranvirastosta, hinta 5 euroa.

 

 

+ kuului itsenäiseen Limingan seurakuntaan n. v. 1470-1606

+ kuului itsenäiseen Oulun seurakuntaan v. 1606-1766

+ Oulun alainen kappeliseurakunta v. 1628-1766

+ nykyinen Muhoksen kirkko valmistui viimeistään v. 1634

+ itsenäinen seurakunta vuodesta 1766 lähtien

 

 

Kirkkoherrat (14 kpl)

 

+ Israel Aejmelaeus (1769–1776)

+ Isaac (Isak) Ervast (1778–1789)

+ Abraham Enqvist (1791)

+ Gustav Reinhold Appelgren (1793–1812)

+ Johan Wichman (1814–1819)

+ Carl Jakob Frosterus (1823–1854)

+ Samuel Strömmer (1857–1880)

+ Gustav Adolf Snellman (1881–1896)

+ Samuel Abraham Strömmer 1899–1923)

+ Kaarlo Alfred Strömmer (1924–1944)

+ Albert Immanuel Heikinheimo (1945–1962)

+ Eemil Olavi Hietava (1963–1977)

+ Juhani Eerik Inkala (1977–1993)

+ Jouni Kalevi Heikkinen (1993 lähtien)

 

 

Limingan seurakunta itsenäistyi n. v. 1470-1477 välillä. Muhoksen kirkollinen historia alkoi samoihin aikoihin, sillä Muhos oli osa Limingan pitäjää ja seurakuntaa. Runsaan vuosisadan ajan Limingan kirkko oli muhoslaisten emäkirkko, ja Limingan papit toimivat myös muhoslaisten pappeina. Pitkien välimatkojen vuoksi muhoslaiset pyrkivät osallistumaan jumalanpalveluksiin Limingan kirkossa ainakin tärkeimpinä kirkkopyhinä. Vastaavasti Limingan kirkkoherra kävi Muhoksella ainakin kerran vuodessa rippi- ja opetusmatkalla, toimittamassa jumalanpalveluksia ja keräämässä papinveronsa.

 

Muhoksen kirkollinen elämä tuli aivan uuteen vaiheeseen, kun vuonna 1605 kuningas Kaarle IX perusti Oulun kaupungin ja antoi sille määräyksen omasta kirkkoherrasta. Tämä merkitsi Limingan pitäjän ja seurakunnan alueellista pienenemistä. Vuoteen 1610 mennessä syntyi siis Oulun pitäjä ja seurakunta, joka käsitti Oulunsalon ja Oulujokivarren kylät Oulujärvelle asti. Näin myös Muhoksen seudun asukkaista tuli Oulun pitäjäläisiä ja seurakuntalaisia.

 

Niinpä Oulun kirkosta ja pappilasta tuli puoleksitoista vuosisadaksi koko jokivarren emäkirkko ja pappila, joiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen kuten myös Oulun kirkkoherran palkan maksamiseen jouduttiin osallistumaan. Koska Muhoksen näkökulmasta kyse oli kuitenkin perimmältään kaupungin ja sen porvarien kirkosta, pappilasta ja papista, muhoslaiset eivät olleet tyytyväisiä asemaansa, vaan he ryhtyivät ajamaan Muhoksen irrottamista Oulun hallinnasta ja itsenäistymistä.

 

Välietappi saavutettiin, kun kuninkaan antamalla valtuutuksella vuonna 1628 Turun piispa Isak Rothovius antoi Muhokselle kappeliseurakunnan oikeudet. Alueellisesti Muhoksen kappeliseurakuntaan kuului Utajärvi. Kappeliseurakunnan oikeuksien saaminen ilmeisesti innosti muhoslaiset rakentamaan uuden kirkon, joka oli valmis viimeistään vuonna 1634. Se palvelee yhä Muhoksen seurakunnan kirkkona – tosin suuria muutoksia kokeneena.

 

Muhoksen seurakunnan ensimmäiseksi kappalaiseksi määrättiin Abrahamus Erici Bong (1628 – n. 1668). Myöhemmin hänen työtoverikseen määrättiin kappalainen Ericus Sigfridi Brax (n. 1660 – 1698). Siitä lähtien koko kappelikauden ajan Muhoksella toimi kaksi kappalaista rinnakkain.

 

Syyskuussa 1761 kuningas antoi määräyksen Utajärven kappeliseurakunnan perustamisesta. Tämä oli omiaan vauhdittamaan Muhoksen itsenäistymistä kirkkoherrakunnaksi. Niinpä 20.8.1766 kuningas Aadolf Fredrik allekirjoitti Muhoksen itsenäisen seurakunnan perustamisasiakirjan. Utajärvi puolestaan liitettiin Muhokseen kappeliseurakunnaksi.

 

Vasta nyt saattoi tapahtua käytännössä Muhoksen ja Utajärven suhteiden järjestely. Gabriel Ståhlberg, toinen Muhoksen kahdesta kappalaisesta, oli jo 1761 nimitetty Utajärven ensimmäiseksi kappalaiseksi. Hän ei kuitenkaan koskaan muuttanut Utajärvelle korkean ikänsä vuoksi. Sen lisäksi kappalaisen pappilaksi tarkoitetun talon remontti Utajärvellä ei ehtinyt valmistua ennen hänen kuolemaansa vuonna 1767. Niinpä Utajärvelle asettui ensimmäisenä omana pappina vasta 1768 kappalainen Abraham Schroderus.

 

Muhos siis itsenäistyi vuonna 1766, ja Gabriel Ståhlberg kuoli vuonna 1767. Toista kappalaisen virkaa ei enää täytetty, vaan sen sijaan valittiin ensimmäinen kirkkoherra. Israel Aejmelaeus asetettiin virkaansa Muhoksen kirkossa 24.8.1769.

 

Muhos kuului, kuten koko Pohjois-Suomi, kauan Turun hiippakuntaan. Turun hiippakunta-ajan ainoan piispantarkastuksen itsenäiselle Muhokselle piti 21.1.1781 piispa Jacob J. Haartman. Tämän jälkeen Turun piispat eivät tehneet tarkastusmatkoja pohjoiseen. Paine hiippakunnan jakamista kohtaan oli tuntuva jo 1700-luvun lopulta lähtien, mutta käytännössä se toteutui vasta vuonna 1851, kun perustettiin Kuopion hiippakunta. Sen ensimmäinen piispa Robert Valentin Frosterus piti Muhokselle piispantarkastuksen 18. – 21.7.1858.

 

Vuonna 1886 senaatti antoi päätöksen Utajärven kirkkoherrakunnan perustamisesta. Käytännössä Muhoksen ja Utajärven ero toteutui vasta Muhoksen kirkkoherra Gustav Adolf Snellmanin vuonna 1896 tapahtuneen kuoleman jälkeen. Ensimmäiseksi Utajärven kirkkoherraksi valittiin 1899 Muhoksen kappalainen Erkki (Erik) Pesonen, joka astui virkaansa vuonna 1900.

 

1.5.1903 Vuotto (Vuotunki) ja kaksi Pyhänsivun taloa siirrettiin Muhoksen seurakunnalta Ylikiimingille, joka vielä tuolloin oli Kiimingin emäseurakunnan alainen kappeliseurakunta. Näin Muhoksen seurakunta sai alueellisesti nykyisen muotonsa.