Hallinto ja talous

Seurakunta on itsenäinen julkisyhteisö. Sen ylintä päätösvaltaa käyttää kirkkovaltuusto, jonka 23 jäsentä valitaan joka neljäs vuosi valitsema 23-jäseninen kirkkovaltuusto. Äänioikeus vuoden 2010 vaaleissa oli ensimmäistä kertaa kaikilla 16 vuotta täyttäneillä seurakuntalaisilla.


Kirkkovaltuusto tekee seurakunnan taloutta ja viranhaltijoita koskevat tärkeimmät päätökset.

 

Kirkkoneuvosto on seurakunnan hengellisen työn ja muun toiminnan yleisessä johdossa oleva luottamushenkilöelin. Se valmistelee myös asioita kirkkovaltuustolle ja panee täytäntöön sen päätökset. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimii kirkkoherra. Neuvosto huolehtii seurakunnan yleisestä hallinnosta ja hoitaa seurakunnan taloutta ja omaisuutta.

 

Kirkkoneuvosto on delegoinut päätösvaltaansa ja juoksevien asioiden hoitoa  johtokunnille ja viranhaltijoille.
 
 

Johtokunnat


Kirkkoneuvoston ja työntekijöiden apuna toimi kasvatustyön-, jumalanpalvelus- ja musiikkityön-, diakoniatyön ja lähetystyön johtokunnat vuoteen 2018 saakka.

 

 

TOIMINTA JA TALOUS

 

Yleistavoitteet vuodelle 2019

 

 

Oulun hiippakunnan uusi piispa Jukka Keskitalo on pohtinut Kemi-Tornion rovastikunnassa keväällä aihetta Kirkon tulevaisuus – Ajankohtaisia haasteita ja tulevaisuuden tienviittoja. ”Kirkon tehtävä nousee Raamatun kaste- ja lähetys-käskystä. Kirkon tehtävä on julistaa evankeliumia, kastaa ja opettaa. Kirkkolaissa kirkon tehtävä hahmottuu toisaalta evankeliumin julistamiseen ja lähimmäisen rakkauden toteuttamiseen.

 

Kirkon perustehtävä on pysyvä, mutta olosuhteet muuttuvat koko ajan. Viime aikoina kirkosta eroaminen on haastanut meitä pohtimaan perustehtävämme toteuttamistapoja. On hyvin tärkeää, että erityisesti laskevienkin toimintatilastojen keskellä säilytämme toivon ja luottamuksen Jumalaan, jonka kädessä kirkon tulevaisuus perimmältään on.

 

Kirkon elämään on aina kuulunut muutos ja haasteet. Kirkon elämässä on ollut vaikeita ja pelottaviakin aikoja, mutta perusjuonteena on kuitenkin ollut luottamus ja rohkeus. Niin on nytkin. Kirkko ei kulje tässä ajassa pimeässä ja sattuman-varaisesti. Meitä ohjaa Jumalan sanan valo. Voimme luottavaisin mielin olla Jumalan työtovereina rakentamassa tulevaisuuden kirkkoa.

 

Mielessäni on viisi kirkon tulevaisuuden tienviittaa, jotka ohjaavat meitä tulevai-suuteen.

1. Laaja kosketuspinta suomalaisiin

2. Yhteinen jumalanpalvelus

3. Hengellinen juurevuus       

4. Todistus ja missionaariuus

5. Yhteiskunnallinen aktiivisuus.

Näiden viiden asian tai näkökulman alkukirjaimista muodostuu sana LYHTY.”

 

Laaja kosketuspinta suomalaisiin -tekstin alla hän kirjoittaa: ”Kirkon olemusta ja asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa kuvataan usein kansankirkon käsitteellä.  Se kuvaa kirkkoa, jolla on merkitystä laajalle kansalaisten joukolle ja joka on aktiivisesti rakentamassa yhteiskuntaa omasta perussanomastaan käsin.

 

Ajattelen, että aivan ratkaiseva kysymys kirkon tulevaisuuden kannalta on se, säilyykö kosketuspinta laajoihin kansalaisryhmiin vai käpertyykö kirkko kuoreensa toimimaan marginaalissa.  On äärimmäisen tärkeää, että kirkkomme säilyttää jatkossakin kosketuspinnan isoon joukkoon suomalaisia. Että sillä on merkitystä ihmisten mielissä ja elämässä. Vain siten kansankirkko voi Suomessa säilyä.

 

Kirkon perustyö tehdään henkilökohtaisissa kohtaamisissa. Kysymykseni on, onko toimintamme laajoja joukkoja kutsuva, vai vetäydymmekö mielellämme sisäpiireihin. Ajattelen, että tarvitsemme monenlaista ”matalan kynnyksen” toimintaa. Laajan kosketuspinnan säilyttämisessä sellaisten toimintamuotojen vaaliminen on tärkeää, joissa tavoitetaan kirkon säännöllisestä toiminnasta etäämmällä olevia mutta kirkon sanomaan myönteisesti suhtautuvia. Lapsi- ja perhetyö, rippikoulu, matalan kynnyksen musiikkitoiminta ja konsertit ovat esimerkkejä tästä.

 

Kirkon perustyö on aina sidoksissa siihen toimintaympäristöön, jossa kukin seurakunta toimii.  Siksi seurakuntaelämällä on monenlaisia kasvoja. Se, mikä toimii yhdessä seurakunnassa, ei välttämättä toimi toisessa. Oman alueen ja ihmisten tunteminen on hyvä perusta tulevaisuuteen katsovan seurakuntatyön kehittämiselle.

 

Usein edessä ensimmäinen kommentti on, että meillä ei ole tarpeeksi resursseja ja tekijöitä.  Totta kai tehtävät pitää mitoittaa realistisesti resurssit huomioiden. Ajattelen kuitenkin, että meillä on vielä suurelta osalta käyttämättä iso resurssi-pankki – omat jäsenemme. Tulevaisuuden kirkko on minun ajatuksissani kirkko, jossa seurakuntalaiset kantavat nykyistä laajemmin vastuuta omasta seurakunnastaan.

 

Jo nyt on selkeästi nähtävissä, että mediasta on tullut monille suomalaisille merkittävä ikkuna kirkon toimintaan ja uskoon. Suuri osa suomalaisista, myös jäsenistämme kohtaa kirkon ja saa tietonsa siitä median välityksellä. Siksi on tärkeää, että seurakuntien ja kirkon viestintä on aktiivista. Yhtä tärkeää on, että kirkon vaikuttajat valtakunnallisella ja paikallisella tasolla käyttävät puheenvuoroja kirkon uskosta ja arvoista käsin. Myös radion ja TV:n jumalanpalvelus- ja hartausohjelmat ovat yhä tärkeämpiä, sillä monelle ne ovat – jopa ikään kuin vahingossa kuultuina ja nähtyinä – lähes ainoa yhteys kirkon jumalanpalvelus-elämään. Kirkko on myös ottanut sosiaalisen median mahdollisuudet käyttöön, mutta tilaa uusille ideoille on runsaasti”.

 

Piispa nostaa esiin monenlaisia tulevaisuuden kirkon haasteita. Piispa kuitenkin haluaa ”muistuttaa, että kirkon tulevaisuus ei viime kädessä ole meidän käsis-sämme, se on suuremmissa käsissä. Siksi voimme suhtautua siihen luottavaisesti. Meidät on kutsuttu Jumalan työtovereiksi eli sanoa psalmin kirjoittajan sanoin: Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Psalmi119:105.)

 

Seurakuntamme toimintojen yhteisinä painopistealueina ovat diakoninen perhetyö, rippikoulu ja rippikoulun jälkeinen aika sekä seniorityö. Kullakin työalalla on omia nousevia painotuksia ja toimintatapoja.

 

Diakoniatyö diakonisena perhetyönä tulee jatkumaan. Perheet nähdään kokonaisuutena, jolloin eri työmuotoja ei kannata painottaa toisiaan vastaan.     Eri-ikäisten, apua ja tukea tarvitsevien ihmisten kanssa tehtävä työ tapahtuu niin hengellisesti, henkisesti kuin taloudellisesti. Työnäkynä on verkostoituminen seurakunnan eri työalojen kesken ja laajemminkin kunnan sosiaali- ja terveys-toimen kuin myös yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Vierailut kodeissa ja laitoksissa ovat perustyötä. Diakonia on uskosta nousevaa rakkauden palvelua. Toiminnoissa otetaan huomioon yhteisöllisyys ja vapaaehtoisuuden mahdollisuus. 

 

Rippikoulu vahvistaa nuorten uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan ja varustaa heitä elämään kristittyinä. Uudessa rippikoulun paikallissuunnitelmassa nuoret ovat entistä enemmän myös toimijoita, eivät vain vastaanottajia.  He ovat osallisia, tulevat kuulluiksi ja saavat vaikuttaa omaan rippikoulunsa.  Nuoret kokevat yhteyttä, turvallisuutta, pyhyyttä ja iloa.  Nuoret kantavat vastuuta itsestään, toisista ihmisistä ja luomakunnasta. Rippikoulussa hoidetaan hetkipalvelujen ja messujen kautta kuolematonta sielua. Aivan uutena on korostaa ehtoollista rippi-koulun aikana. Nuoret saavat itsenäisesti osallistua ehtoolliselle. Rippikoulu toteutetaan moniammatillisena rippikoulutiimityönä. Se näkyy muun muassa siinä, että rippikouluun kuuluu teemapäiviä, kuten diakonia- ja lähetyspäivät. Musiikilla on myös korostettu vaikutus.

 

Rippikoulunuorilla on kysymyksiä, Raamatusta, eettisistä asioista, kirkon olemuksesta sekä historiasta. Tärkeää on, että annetaan niistä opettajien toimesta kokemusperäistä tietoa ja näkökulmia. Niiden lisäksi erityisesti papiston ”heittäytymisellä” teologiseen keskusteluun on paikkansa rippikoulussa. Kaikkeen ei ole valmiita vastauksia, sekin on tärkeä tieto!  Näin rippikoululaiset oivaltavat, että he ja me aikuiset olemme samassa veneessä. 

 

Rippikoulun jälkeiseen aikaan kiinnitetään huomiota mm. isoskoulutusta uudis-tamisella. Siinäkin painottuu yhä enemmän isosten omaehtoisuus ja osallisuus. Aika näyttää, mikä vaikutus uudella rippikoulun paikallissuunnitelman toteuttami-sella on rippikoulun jälkeiseen aikaan nuoren ihmisen elämässä.

 

Kuten tähänkin asti, ikäihmisten parissa tehtävä seniorityö korostuu seurakunta-työssä. Ikääntyminen on luonnollinen tapahtuma. Se näkyy askeleen hidastumi-sena, muistin heikkenemisenä ja ihmisen ulkoisessa olemuksessa. Jokaisen vanhenevan toiveena on, että saisi vanheta kauniisti ja arvokkaasti. Parhaimmillaan arvokkuus ja arvostus koetaan läheisissä ihmissuhteissa, vuoro-vaikutuksessa meille tärkeiden ihmisten kanssa. Toimeliaisuus harrastusten parissa kuvaa kaikkea sitä arjen toimintaa, joka tuo ilon elämään.

 

Tämän vuoden vanhusten viikon teemana oli iloa toimeliaisuudesta. Kumpikin sana on tärkeä. Vanhuus on iloinen asia. Iloitsemme siitä, että elinikä on piden-tynyt. Yhä useampi voi olla iloinen siitä, että lisääntyneet elinvuodet ovat entistä elinvoimaisempia.

 

Seurakunnassa pidettiin syksyllä seurakuntavaalit. Uusi valtuusto saa aloittaa työnsä turvallisella mielellä, seurakunnan taloutta on hoidettu hyvin. Tulevan kauden aikana korjataan ja maalataan kirkko ja tapuli. Uutta toimintatavoissamme on, että luovutaan johtokunnista ja perustetaan kirkkoneuvoston alaisia vastuu-ryhmiä. Uudistuksella haetaan vastuuryhmien kautta ideoita jo suunnittelu-vaiheessa ja sitä, että vastuuryhmien jäsenet olisivat enemmän myös seurakunta-elämän toteuttajia yhdessä työyhteisön ja vapaaehtoisten kanssa.

 

Tulevana vuonna toteutetaan viidennet Muhoksen musiikkipäivät 12.-16.6. Päivillä on kauan odotettu Soile Isokosken pitämä konsertti. Muhoksella on pidetty yllä jo 100 vuotta puhallinmusiikkia. Muhoksen Torvipojilla on 60-vuotisjuhlavuosi, joka huipentuu marraskuulla pidettävään juhlapäivään. Suviseurat Muhoksella 28.6.-1.7.2019.

 

Seurakuntatyö on yhteisten asioiden hoitamista yhdessä. Jokaisella on siinä oma paikkansa. Työyhteisö luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisten kanssa muodostaa joukkueen, jonka päämääränä on ihmisen kaikinpuolinen hyvinvointi.

Työyhteisö kaipaa myös tukea työlleen. Siten se jaksaa tehdä työtänsä paremmin kirkon Herran palveluksessa myös seuraavalla valtuustokaudella.

 

 

Kirkkoneuvoston asettamat talousarvion tavoitteet vuodelle 2019 ja taloussuunnitelma vuosille 2020 - 2021

 

1. Vuoden 2019 talousarvio on laadittu 1,6 tuloveroprosentin pohjalta kirkkovaltuuston 12.9.2018 tekemän päätöksen mukaisesti. Toimintamenot tarkastellaan jokaista toimintavuotta kohden erikseen, ei automaattisia menojen korotuksia.

 

2. Henkilöstöstrategian laatiminen

  • Uusiin toiminnallisiin tarpeisiin ja haasteisiin varaudutaan joko olemassa olevia resursseja uudelleen kohdentamalla, virkarakenteen tai työsopimussuhderakenteen kehittämisellä tai toimintasuunnitelmiin sisältyvillä projekteilla.

  • Henkilöstömenoissa vältetään pysyviin menokohteisiin sitoutumista. Henkilöstössä tapahtuvien muutosten yhteydessä käydään läpi työnkuvat ja otetaan huomioon myös töiden mahdolliset uudelleenjärjestelyt. Tehtäväkuvien läpikäyminen ja saattaminen ajan tasalle.

     

3. Investointeihin varaudutaan investointisuunnitelman mukaisesti

 

4. Muhoksen seurakunta 2020 Alttarilla ja arjessa -tulevaisuussuunnitelman toteuttaminen on osa seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelmaa. Tulevaisuussuunnitelman päivittäminen vuonna 2020.