Hallinto ja talous

Seurakunta on itsenäinen julkisyhteisö. Sen ylintä päätösvaltaa käyttää kirkkovaltuusto, jonka 23 jäsentä valitaan joka neljäs vuosi valitsema 23-jäseninen kirkkovaltuusto. Äänioikeus vuoden 2010 vaaleissa oli ensimmäistä kertaa kaikilla 16 vuotta täyttäneillä seurakuntalaisilla.


Kirkkovaltuusto tekee seurakunnan taloutta ja viranhaltijoita koskevat tärkeimmät päätökset.

 

Kirkkoneuvosto on seurakunnan hengellisen työn ja muun toiminnan yleisessä johdossa oleva luottamushenkilöelin. Se valmistelee myös asioita kirkkovaltuustolle ja panee täytäntöön sen päätökset. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimii kirkkoherra. Neuvosto huolehtii seurakunnan yleisestä hallinnosta ja hoitaa seurakunnan taloutta ja omaisuutta.

 

Kirkkoneuvosto on delegoinut päätösvaltaansa ja juoksevien asioiden hoitoa  johtokunnille ja viranhaltijoille.
 
 

Johtokunnat


Kirkkoneuvoston ja työntekijöiden apuna toimivat kasvatustyön-, jumalanpalvelus- ja musiikkityön-, diakoniatyön ja lähetystyön johtokunnat.


Johtokunnassa on puheenjohtajan lisäksi neljä jäsentä ja kaksi varajäsentä, kirkkoneuvoston edustaja sekä ko. työalasta vastaavat viranhaltijat. Kasvatustyön johtokunnassa ovat myös lastenohjaajat kutsuttuina mukana. Sihteerinä toimii työalasta vastaava viranhaltija. Johtokunnat on valittu nelivuotiskaudeksi 2015-2018. Kuhunkin johtokuntaan on valittu ainakin yksi kirkkovaltuuston jäsen mm. tiedonkulun helpottamiseksi.

 

 

TOIMINTA JA TALOUS

 

Yleistavoitteet vuodelle 2018

 

Luterilainen kansankirkkomme vietti reformaation juhlavuotta 2017. Juhlavuodelle annettiin nimi Armoa! 2017. Silloin tuli kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun reformaattori Martti Luther ilmeisesti naulasi teesinsä Wittenbergin linnankirkon oveen. Siitä katsotaan alkaneen kehitys, joka johti protestanttisten kirkkojen syntymiseen myös Suomessa.

 

Suomalainen reformaatio sai vaikutteensa toisaalta Saksasta Wittenbergin yliopistosta, jossa oli lahjakkaita suomalaisia teologeja opiskelemassa teologiaa sekä tohtori Martti Lutherin ja tohtori Philip Melanchtonin oppilaina. Suomalaiseen reformaatioon vaikutti myös kuningas Kustaa Vaasa. Västeråsin valtiopäivillä 1527 hän määräsi valtakuntansa eroon katolisesta kirkosta ja siirryttiin reformaation kannattajiksi.  Kustaa Vaasa ei niinkään välittänyt reformaatiosta uskollisista syistä, vaan taloudellisista. Hän oli juuri vapauttanut Ruotsin Kalmarin unionista ja hänen johdollaan alettiin muodostaa Ruotsin valtakuntaa. Kustaa Vaasa otti kirkolta valtaosan sen omaisuudesta maallisen vallan käyttöön. Kirkon tehtävänä olkoon evankeliumin julistaminen, sakramenttien jakaminen ja ihmisten sielunhoito. Seurasi noin 100 vuoden aika täynnä sotia ja levottomuuksia, kirkollisen elämän kaikinpuolista taantumaa. Viipuria piiritettiin, Turkua ryöstettiin ja valtakunnan johtomiehiä mestattiin. Tänä aikana ei kirkkoja rakennettu eikä koristeltu. Kerrotaan Turun tuomiokirkon olkeen jossain vaiheessa niin huonossa kunnossa, että rikkoutuneen katon läpi satoi lunta sen alttarille. Reformaatiota Ruotsissa nimitetäänkin ruhtinasreformaatioksi, jota kansa ei halunnut eikä pitkään aikaan tuntenut omakseen. Suomessa maltilliset reformaattorit eivät lopettaneet kansalta sen katolisia tapoja.

 

 

Mikael Agricolan ryhdyttyä hoitamaan Turun piispan virkaa, ei paavin valtuutusta hänen viralleen enää kysytty. Todellinen irtautuminen katolisesta perinteessä tapahtui kuitenkin vasta 1600-luvulla puhdasoppisuuden, 30-vuotisen sodan ja Turun Akatemian myötä.  Suomen puolella Lutherin oppeja opetti ensimmäisenä Wittenbergissä opiskellut Petrus (Pietari) Särkilahti, joka toimi Turun koulun rehtorina 1524-29. Kustaa oli nimittänyt Turun piispaksi 1528 Martinus Skytten, hartaan ja oppineen katolisen teologin.  Hänen aikanaan syntyi hyvän luterilaisen teologisen sivistyksen saanut papisto. Skytten jälkeen piispuutta hoiti Mikael Agricola. Hän säilytti ennallaan monia katolisen hurskauselämän elementtejä kuten kiirastuliopin, paaston ja ripin. Hän suosi myös pyhimysten kunnioittamista ja sisällytti suomenkieliseen liturgiaan latinankielisiä osioita. Toinen Skytten suojeluksessa opintielle lähtenyt Paulus Juusten aloitti maassamme historiankirjoituksen. Teoksestaan Suomen piispain kronikka voidaan vetää johtopäätös apostolisen suksession eli apostoli Pietariin ulottuvan piispan vihkimyksen katkeamattoman perinteen puolesta myös Suomessa.

 

Yhteydet paavin kirkkoon olivat katkenneet 1524, jonka jälkeen kuningas toimi kirkon johtajana. Myös luostareita alettiin lopettaa tuolloin mutta birgittalais-luostarit niin Vadstenassa kuin Naantalissakin sinnittelivät 1590-luvulle saakka. Nunnat kykenivät hankkimaan elantonsa käsitöillään mutta pyhimyskultti, sielunmessut ja pyhiinvaellukset lopetettiin välittömästi. Maanteiden risteyksiin pystytetyt krusifiksit kaadettiin vasta 1540-luvulla. Myöhäiskeskiaikaiset hurskausliikkeet olivat jo korostaneet henkilökohtaisen uskon merkitystä, papistolla ja kirkollisella perinteellä ei välttämättä ollut etusijaa uskovan ja Jumalan kohtaamisessa. Myös Martinus Luther oli saanut niistä vaikutteita ja toisti vain uskon, kirjoitusten ja armon riittävän, pelastus tuli uskon, ei tekojen avulla.

 

Reformaation suuri vallankumous tapahtui lopulta kansan opettamisen välityksellä. Koko kansa oli tarkoitus saada itse lukemaan Raamattua omalla kielellään. Keskiajallakin oli toki pidetty kansankielisiä saarnoja esim. kirkon seinille tehdyistä kuvista, mutta nyt kansankielisistä saarnoista tuli normi, messu ja liturgia kuitenkin toimitettiin edelleen monin osin latinaksi. Latinalaisiin messukirjoihin käännettiin rukouksia ja muita osia suomeksi ja ruotsiksi. Varhaisen luterilaisen kirkkomusiikin perustana oli keskiaikainen katolinen perinne jonka lisäksi saksalaiset koraalit valtasivat vähitellen yhä enemmän tilaa.

 

Seurakuntamme toimintojen yhteisinä painopistealueina ovat suomalainen reformaatio, diakoninen perhetyö, tiedotus ja viestintä. Kullakin työalalla on omia nousevia painotuksia ja toimintatapoja.

 

 

Suomalainen reformaatio tulee näkyviin vahvasti myös eri työaloilla. Sitä toteutetaan ekumeenisenä ja yhteiskristillisenä. Lokakuussa pidettiin reformaatioaiheinen kolmen luennon sarja, joka otettiin vastaan kiinnostuneena. Myös tulevan vuoden syksyllä pidetään vastaava luentosarja ajankohtaisista aiheista, jotka liittyvät suomalaiseen reformaatioon. Luterilaisina meillä on yhteiset juuret muihin kirkkokuntiin ja hengellisiin liikkeisiin. Keskiössä on tietysti Pyhä Raamattu ja sen selitysteos Katekismus.

 

 

Diakoniatyö diakonisena perhetyönä tulee jatkumaan. Perheet nähdään kokonaisuutena, jolloin eri työmuotoja ei kannata painottaa toisiaan vastaan. Eri ikäisten, apua ja tukea tarvitsevien ihmisten kanssa tehtävä työ tapahtuu niin hengellisesti, henkisesti kuin taloudellisesti. Työnäkynä on verkostoituminen seurakunnan eri työalojen kesken ja laajemminkin kunnan sosiaali- ja terveystoimen kuin myös yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Vierailut kodeissa ja laitoksissa ovat perustyötä. Diakonia on rakkauden palvelua, työtä rakkauden valuuttana. Palveluiden sijaan etsitään enemmän palvelemisen verkostoja, jossa jokainen kantaa ja tulee kannetuksi.

 

 

Tiedotus ja viestintä korostuu yhä enemmän kansankirkossamme. Seurakuntalaisten tavoitteisuus heikentyy koko ajan.  Seurakuntalehti Rauhan Tervehdys on ollut vuosikymmenien saatossa hyvänä seurakunnan työmuotona. Noin 40 kertaa vuodessa koteihimme tulevana lehtenä se tuo hengellisen sanoman lähellemme. Tulevaisuudessa seurakuntalehti ilmestyy yhä enemmän myös verkkolehtenä. Painettu sana ei enää riitä, vaan kirkon sanoman esillä pitämiseen tarvitaan verkkomediaa. Tärkeänä seurakunnan linkkinä on myös sosiaalisen median hyödyntäminen. Siinä on suuri mahdollisuus, jotta kirkko koetaan mielekkäänä ja ihmisen elämään kuuluvana. 

 

 

Ensi syksynä pidetään seurakuntavaalit. Seurakunnassamme valitaan 23 valtuutettuja nelivuotiskaudelle 2018-2021.

 

 

Seurakuntatyöhön tarvitaan uusia voimia. Jokaisella on siinä oma paikkansa. Työyhteisö yhdessä luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisten kanssa muodostaa kokonaisuuden, jossa päämääränä on ihmisen kaikinpuolinen hyvinvointi. Työyhteisö kaipaa myös tukea työlleen. Siten se jaksaa tehdä työtänsä paremmin kirkon Herran palveluksessa myös seuraavina itsenäisyytemme vuosina.

 

 

 

Kirkkoneuvoston asettamat talousarvion tavoitteet vuodelle 2018 ja taloussuunnitelma vuosille 2019 - 2020

 

1. Vuoden 2018 talousarvio on laadittu 1,6 tuloveroprosentin pohjalta kirkkovaltuuston 2.10.2017 tekemän päätöksen mukaisesti. Toimintamenot tarkastellaan jokaista toimintavuotta kohden erikseen, ei automaattisia menojen korotuksia.

 

2. Henkilöstöstrategian laatiminen

  • Uusiin toiminnallisiin tarpeisiin ja haasteisiin varaudutaan joko olemassa olevia resursseja uudelleen kohdentamalla, virkarakenteen tai työsopimussuhderakenteen kehittämisellä tai toimintasuunnitelmiin sisältyvillä projekteilla.

  • Henkilöstömenoissa vältetään pysyviin menokohteisiin sitoutumista. Henkilöstössä tapahtuvien muutosten yhteydessä käydään läpi työnkuvat ja otetaan huomioon myös töiden mahdolliset uudelleenjärjestelyt. Tehtäväkuvien läpikäyminen ja saattaminen ajan tasalle.

     

3. Investointeihin varaudutaan investointisuunnitelman mukaisesti

 

4. Muhoksen seurakunta 2020 Alttarilla ja arjessa -tulevaisuussuunnitelman toteuttaminen on osa seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelmaa.