Seurakunnan kirkko

Muhoksen nykyinen kirkko on valmistunut viimeistään vuonna 1634. Se on paikkakunnan kolmas kirkko, sillä perimätiedon mukaan ensimmäinen kirkko oli Kirkkosaaressa ja toinen Kirkonniemellä nykyistä kirkkoa taempana.

Muhoksen kirkko on Suomen vanhin lähes alkuperäisessä asussa oleva puukirkko, joka on säännöllisessä, ympärivuotisessa käytössä. Tyyliltään se on suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko, ns. tukipilarikirkko, jonka rakentajana pidetään torninrakentaja-Hannua.

Kirkon sisutuksen vanhinta kerrosta edustaa saarnatuoli, jonka on rakentanut puuseppä ja kuvanveistäjä Mikael Sigfridson Balt 1600-luvun loppupuolella.

 

Saarnatuolin katoksessa oleva veistosryhmä on todennäköisesti peräisin kolmekymmenvuotisesta sodasta Saksasta. Sen keskellä seisoo Vapahtaja kädessään voitonlippu ja maapallo molemmilla puolillaan valkopukuiset enkelit. Katoksesta roikkuu Pyhän Hengen symboli, kyyhkynen.

 

Kirkon perusteellinen korjaus tehtiin 1762 kirkonrakentaja Matti Hongan johdolla. Samassa yhteydessä rakennettiin ns. pohjalaista renessanssityyliä edustava kellotapuli. Siinä on kaksi kelloa, joista suurempi on valettu Tukholmassa vuonna 1757 ja pienempi Helsingissä vuonna 1885.

 

Kirkon suurimpia aarteita ovat vihantilaissyntyisen kirkkomaalari Emanuel Granbergin vuosina 1773-1775 maalaamat kuvat sen seinillä. Vuoden 1839 remontin yhteydessä osa niistä tuhoutui, mutta jäljellä ovat sakariston seinillä ja lehterin kaiteessa olevat maalaukset. Sakaristossa olevat maalaukset käsittävät seuraavat kuvasommitelmat kirkkosalin ovesta tultaessa vasemmalta oikealle: Jeesus Emmauksen tiellä, Jeesus Martan ja Marian kodissa, Samuel voitelee Saulin kuninkaaksi, maalaus, jonka keskellä on enkelin päitä ja keskellä hepreankielinen nimi Jahve, Jeesus Getsemanessa, Pietari kieltää Jeesuksen, syntinen nainen voitelee Jeesuksen jalat, Tuhlaajapoika sikopaimenena ja oven päällä Hyvä paimen. Lehterin kaiteessa on kuvattuna vasemmalta oikealle profeetat Hesekiel, Jesaja, Jeremia ja Daniel.

 

Alttaritaulu on Emanuel Granbergin vuonna 1778 öljyvärillä kankaalle maalaama Mooses ja vaskikäärme. Kirkon oikealla seinällä on Jaakob Wallinin vuonna 1837 maalaama Ristiltäotto. Kattokruunut, messinkilampetit ja kyntteliköt ovat enimmäkseen seurakuntalaisten antamia lahjoituksia, vanhimmat 1700-luvun puolivälistä. Näiden joukossa on maalaispuusepän tekemä hiippakunnan komein virsitaulu, jonka on lahjoittanut maaherra Abraham Stjernschantz vuoden 1828 tienoilla. Numerotaulun taidokkaat koristeleikkaukset esittävät ristiinnaulitsemista ja tyyliteltyjä ihmishahmoja - keskimmäisenä kruunattu nainen, joka tuo mieleen Neitsyt Marian.

 

Kirkon vanhinta esineistöä edustaa tinasta valmistettu kastevati vuodelta 1707. Sen puusta veistetty jalka on 1800-luvun puolivälistä ja sitä koristaa kahdeksan enkelinpääveistosta. Kirkossa suoritettiin vuosina 1872-1873 kirkonrakentaja Mikko Karjalahden johdolla ns. uusgoottilaistyylinen korjaus, jolloin sisäkatto uusittiin ylöspäin suippenevaksi, goottilaisen kaaren muotoa tavoittelevaksi katoksi.Tuolloin myös kirkon torni sai nykyisen muotonsa ja kirkon ulkoseinät laudoitettiin ja maalattiin. Uusin kunnostus kirkossa tehtiin vuosina 1982-1984, jolloin se maalattiin sisältä ja ulkoa 1800-luvulta peräisin olevin värisävyin. Vuonna 1984 kirkko sai 350-vuotisjuhlassaan lahjoituksina mm. Muhoksen kunnan vaakunan, kirkkotekstiilejä ja lähetyskynttelikön. Kirkossa olevat 23 äänikertaiset urut ovat Kangasalan Urkutehtaan rakentamat vuodelta 1968.

 

Kirkon pihassa on kolme muistomerkkiä: kirkon edessä vuoden 1918 sodassa kaatuneiden muistomerkki, kirkon sivulla oululaisen taiteilija V. Tuomaisen kirkon 300-vuotisjuhlaan lahjoittama kirkkotarhaan haudattujen muistokivi sekä kolmantena vuonna 1949 paljastettu sankarivainajien muistopatsas, jonka on veistänyt taiteilija Martti Tarvainen. Vuosina 1998-1999 kirkon piha-alue kunnostettiin, jolloin mm. liikuntaesteisten kulkua kirkkoon helpotettiin. Suunnitelman teki arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy.

 

Vuonna 1634 vihitty kirkko on Suomen vanhin lähes alkuperäisessä asussa oleva puukirkko. Tapuli on vuodelta 1762. Nykyisen muotonsa kirkko on saanut 1870-luvulla uusgotiikan hengessä. Istumapaikkoja on 500. Kirkkopihassa on vapaussodan ja viime sotien muistomerkit sankarihautoineen.

 

Kellotapuli

 

Kirkon perusteellinen korjaus tehtiin 1762 kirkonrakentaja Matti Hongan johdolla. Samassa yhteydessä rakennettiin ns. pohjalaista renessanssityyliä edustava kellotapuli. Siinä on kaksi kelloa, joista suurempi on valettu Tukholmassa vuonna 1757 ja pienempi Helsingissä vuonna 1885.

 

Saarnatuoli

 

Saarnatuolin on rakentanut puuseppä ja kuvanveistäjä Mikael Sigfridson Balt 1600-luvun loppupuolella. Saarnatuolin katoksessa oleva veistosryhmä on todennäköisesti peräisin kolmekymmenvuotisesta sodasta Saksasta. Sen keskellä seisoo Vapahtaja kädessään voitonlippu ja maapallo molemmilla puolillaan valkopukuiset enkelit. Katoksessa on myös Pyhän Hengen symboli, kyyhkynen.

 

Kirkon aarteet

 

Kirkon suurimpia aarteita ovat vihantilaissyntyisen kirkkomaalari Emanuel Granbergin vuosina 1773-1775 maalaamat kuvat seinillä.

 

Vuoden 1839 remontin yhteydessä osa niistä tuhoutui, mutta jäljellä ovat sakariston seinillä ja lehterin kaiteessa olevat maalaukset (luettelo).

Sakaristossa olevat maalaukset käsittävät seuraavat kuvasommitelmat kirkkosalin ovesta tultaessa vasemmalta oikealle:

  • Jeesus Emmauksen tiellä
  • Jeesus Martan ja Marian kodissa
  • Samuel voitelee Saulin kuninkaaksi, maalaus, jonka keskellä on enkelin        päitä ja keskellä hepreankielinen nimi Jahve
  • Jeesus Getsemanessa
  • Pietari kieltää Jeesuksen
  • Syntinen nainen voitelee Jeesuksen jalat
  • Tuhlaajapoika sikopaimenena
  • Hyvä paimen. (oven päällä)
  • Profeetat Hesekiel, Jesaja, Jeremia ja Daniel. (Lehterin kaiteessa kuvattuna vasemmalta oikealle)

 

Alttaritaulu

 

Alttaritaulu on Emanuel Granbergin vuonna 1778 öljyvärillä kankaalle maalaama Mooses ja vaskikäärme. Viite: ko. raamatun kohdasta

 

Esineistö

 

  • Maalaus Ristiltäotto. Jaakob Wallin, 1837. (Oikealla seinällä)
  • Kattokruunut, messinkilampetit ja kyntteliköt ovat enimmäkseen seurakuntalaisten lahjoituksia, vanhimmat 1700-luvun puolivälistä.
  • Virsitaulun on lahjoittanut maaherra Abraham Stjernschantz  noin 1828 Virsitaulua pidetään hiippakunnan komeimpana. Maalaispuusepän valmistaman numerotaulun taidokkaat koristeleikkaukset esittävät ristiinnaulitsemista ja tyyliteltyjä ihmishahmoja - keskimmäisenä kruunattu nainen tuo mieleen Neitsyt Marian.
  • Kastevati on valmistettu tinasta v.1707. Sen puusta veistetty jalka on 1800-luvun puolivälistä ja sitä koristaa kahdeksan enkelinpääveistosta.
 

 

 

 

Muistomerkit

 

  • Kirkon edessä on vuoden 1918 sodassa kaatuneiden muistomerkki
  • Kirkon sivulla on oululaisen taiteilija V. Tuomaisen kirkon 300-vuotisjuhlaan lahjoittama kirkkotarhaan haudattujen muistokivi.
  • Vuonna 1949 paljastetiin sankarivainajien muistopatsas, jonka on veistänyt taiteilija Martti Tarvainen.

 

Korjaukset

 

  • 1762 perusteellinen korjaus kirkonrakentaja Matti Hongan johdolla. Samassa yhteydessä rakennettiin ns. pohjalaista renessanssityyliä edustava kellotapuli. Siinä on kaksi kelloa, joista suurempi on valettu Tukholmassa vuonna 1757 ja pienempi Helsingissä vuonna 1885.
  • 1872-1873 ns. uusgoottilaistyylinen korjaus kirkonrakentaja Mikko Karjalahden johdolla. Sisäkatto uusittiin ylöspäin suippenevaksi, goottilaisen kaaren muotoa tavoittelevaksi katoksi. Kirkon torni sai nykyisen muotonsa ja kirkon ulkoseinät laudoitettiin ja maalattiin.
  • 1982-1984 kirkko maalattiin sisältä ja ulkoa 1800-luvulta peräisin olevin värisävyin.
  • 1984 kirkko sai 350-vuotisjuhlassaan lahjoituksina mm. Muhoksen kunnan vaakunan, kirkkotekstiilejä ja lähetyskynttelikön.
  • 1998-1999 kirkon piha-alue kunnostettiin, jolloin mm. liikuntaesteisten kulkua kirkkoon helpotettiin. Suunnitelman teki arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy.

 

Urut

 

Kirkossa olevat 23 äänikertaiset urut ovat Kangasalan Urkutehtaan rakentamat vuodelta 1968.

 

Vaivaisukko

 

Kellotapulin seinustalla on vaivaisukko. Sen on veistänyt Elias Vainio v. 1934.