Helatorstain saarna 30.5.2019 Anja-Riitta Lukkari Muhoksen torilla

Apt. 1: 1-11

Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.”

Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” Hän vastasi: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.”

Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.”

Kun matkustamme ulkomaille, tuomme mielellämme mukanamme matkamuistoja. Matkamuistomyymälöitä on turistikohteissa pilvin pimein, ja matkamuistot käyvät kaupaksi.

Joskus matkamuistot saattavat olla myös pikkuesineitä tai muuten merkityksettömiä, mutta matkalla olleelle ne ovat aarteita, sillä ne tuovat mieleen lämpimiä muistoja matkalta. Niihin liittyy siis paljon enemmän kuin mitä ne sinänsä ovat. 

Viime reissulla kuljeskelin meren rannalla ja poimin kauneimpia simpukankuoria, mitä löysin. Säilytän niitä kuin aarteita.

Samoin kun me menemme ulkomaille, vaikka tapaamaan sukulaisia tai tuttavia, haluamme viedä tuliaisiksi omasta maastamme mukanamme parasta, mitä tiedämme.  Mitä se sitten lieneekin, se saa edustaa omaa, rakasta maatamme.

Voimme ajatella Jeesuksen elämää täällä maan päällä kuin matkaa ulkomaille, vieraaseen maahan ja miettiä, mitä hän vei matkamuistonaan täältä kotiinsa taivaan maahan ja mitä toi mukanaan meille tuliaisina ja lahjana.

Jeesuksen kotimaa on kirkkauden valtakunta, taivas.  Sieltä Jeesus on kotoisin. 

Kirkkaus on se sana, jolla kaikkea mikä on taivaasta lähtöisin kuvataan. Jumalan olemus on kirkkaus.  Kun Jeesus tuli taivaan kirkkaudesta, kun hän syntyi ihmiseksi tänne maailmaan, hän toi mukanaan parasta taivaasta: kirkkauden.  Palan taivasta maan päälle.  Hän nimittäin kirkasti meille Jumalan kasvot.  Taivas laskeutui alas ja valo tuli pimeyden keskelle.

Tänään me vietämme helatorstaita, juhlapäivää, jolloin muistelemme sitä, miten Jeesuksen oli aika palata kotiin, palata kirkkauteen Isän kotiin.  Mitä hän vei matkamuistona täältä maailmasta mukanaan?

Hän vei taivaaseen ihmisyyden, ihmisen osan.  Me ihmiset olemme hänen sydämellään aina, joka hetki, kun hän on nyt Jumalan kirkkaudessa.  Hän puhuu meistä joka hetki Jumalalle, puolustaa meitä, koska tietää millainen on ihmisen osa. 

Jeesus toi valon, kirkkauden keskellemme pimeään maailmaan ja vei taivaaseen ihmisen pimeyden.  Sillä tavalla hän yhdisti taivaan ja maan.  Eikä ole enää mitään, mikä erottaisi meidät Jumalan rakkaudesta.  Se rukous, esirukous, jonka Jeesus rukoili ennen kuolemaa, kertoo meille, mitä Jeesus rukoilee.  Sitä Jeesus ennen kaikkea rukoilee, että me pysyisimme siinä yhteydessä, jonka hän kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta meille ansaitsi.  Ja sitä, että me olisimme yhtä ja että rakkaus Jumalaan ja toisiimme säilyisi ja kasvaisi.

Opetuslapset olivat Jeesuksen kanssa kuin saattamassa häntä kotimatkalle, silloin ensimmäisenä helatorstaina. Kun pilvi vei Jeesuksen, he jäivät tuijottamaan taivaalle, varmasti hämmentyneinä, syyllisinä ja järkyttyneinä. Silloin heidän vierelleen ilmestyi kaksi enkeliä: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? he sanoivat.  Nyt ei saa jäädä paikoilleen on aika lähteä viemään viestiä eteenpäin. Viestiä rakastavasta Jumalasta, joka välittää meistä ihmisistä.

Tänään me juhlimme, kiitämme ja ylistämme Jumalaa siitä, että hän on kanssamme.  

Katselemme monesti taivaalle, ikävöimme taivaan kotiin, kirkkauden maahan.  Mutta silloin saamme ajatella, että taivas on jo täällä maan päällä.

Vielä on hämärää, emmekä aina näe kirkkautta.  Apostoli Paavali sanoo: ”Nyt me näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin.  Monesti on vaikea suostua pimeyteen ja ihmisen osaan. On vaikea hyväksyä pimeyttä ja tahroja itsessämme. 

Silloin voimme tarttua toivon merkkeihin: kasteeseen, Jumalan sanaan ja rukoukseen, että Jumala kirkastaisi kasvonsa.

Kohta lausuttavassa uskontunnustuksessa tunnustamme, että Jeesus istuu isän oikealla puolella. 

Oletko muuten tiennyt, että juutalainen ei koskaan kurittanut oikealla kädellä.  Vasemmalla kädellä tehtiin kaikki se, mitä tässä pahassa maailmassa oli pakko tehdä.  Vasemmalla puolella hallitsijaa istuivat kovaotteiset kurin ja järjestyksen pitäjät. Vasen puoli oli hallitsijan pimeä varjo, joka aiheutti pelkoa.

Oikeaa kättä juutalainen käytti hyvän tekemiseen.  Se oli antamisen, suojelemisen siunaamisen ja armahtamisen käsi.  Se oli käsi. joka oli luotu rakkauden palvelukseen.

Kun evankeliumi kertoo, että Jeesus istuu Isän oikealla puolella, tiedämme siitä, mihin hän valtaansa käyttää.  Hän on Isän rakkauden ojennettu oikea käsi.  Häntä me voimme lähestyä turvassa ja rohkeasti, rangaistuksen ansainneinakin.  Hän käyttää valtaansa suojellakseen, varjellakseen, siunatakseen, armahtaakseen ja jakaakseen meille Jumalan lahjoja.

Kristuksen valtaistuin on siis meitä lähellä.  Se on valtaistuin, jonka haltijaa me saamme lähestyä rohkeasti.  Jumala tietää, millaista tekoa me olemme.

Taivaaseen astuneena Herranakin hän vakuuttaa, että hän on kaikki päivät meidän kanssamme

Siksi saamme luottavaisina tänäänkin täällä torilla pyytää: Ojenna hyvä kätesi, jaa lahjasi: elämäsi, toivosi ja rohkeutesi meille vastaista vaellusta varten.