Ilosanoman riemua katumuksessa paastonaikana

Teksti on julkaistu Tervareitti-lehdessä18.2.2021


Luterilaisuutta kuulee usein luonnehdittavan melkein synkäksi. Näkökulmassa korostunevat
murheellisina pidetyt virsisävelet ja ihmisen syntisyydestä puhuminen. Jossain määrin onkin
aiheellista kysyä, missä näkyy se riemu, joka valtaa syntisen armahdetun sydämen.


Laskiaissunnuntain jälkeisestä keskiviikosta, tuhkakeskiviikosta, alkoi paastonaika, joka
kestää pääsiäiseen. Jeesuksen matka Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa on alkanut. Tuolla
matkallaan Jeesus opettaa ja parantaa ihmisiä, ja näin heitä kohtaamalla muuttaa ihmisten elämän
täydellisesti. Meidänkin elämä on täyttä elämää myös paastonaikana, sillä tutut ihmiselämän
velvollisuudet, haasteet ja tarpeet ovat ennallaan. Paasto haastaa meitä kuitenkin samalla pohtimaan
tekemisiämme, tapojemme tarpeellisuutta Jumala-suhteen kannalta. Avautuu mahdollisuus katsoa
toisin ja uudistua. Jumala kohtaa syntejään katuvan, parannusta kaipaavan ihmisen, Jeesuksen
ristinsovitustyön tähden armolla.


Terveet eivät tarvitse parantajaa, sanoi Jeesus, joka tuli kutsumaan syntisiä, heitä jotka
ymmärtävät syntisyytensä pyhän Jumalan edessä. (Mark. 2:17) Jeesuksen tehtävänä oli sovittaa
ihmisen ja Jumalan välit, ja niin hän tekikin. Jumala on kuin Jeesuksen Tuhlaajapoika-kertomuksen
isä, joka riemuitsee katuvan poikansa paluusta (Luuk. 15:11-32). Katumus avaa suuren ilon, riemun,
ja kiitoksen. Psalmissa sanoitettu katuvan rukous ”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra,
kuule minun ääneni”(Ps. 130: 1-2), saa vastauksen.


Anna-Maija Raittilan sanoitus tavoittaa osuvasti kaipaavan, katuvan ja parannukseen
valmiin ihmisen ajatuksia: ”Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten, kun katsot sydämeen, miten pelkään,
valoa väistelen ja kaipaan pyhyyteen. Anna anteeksi, pese puhtaaksi, tee uudeksi kokonaan. Minä
tahdon kuunnella ääntäsi, se kutsuu seuraamaan.” (virsi 510)


Talvinen luonto antaa parastaan parhaillaan raikkaina pakkasina ja auringon kirkastamalla
taivaalla. Kauneus, kirkkaus ja puhtaus on aina olemassa, katuva sen löytää.


Kirjoittanut: Soile Tuusa, Muhoksen pappi