Ympäristötyö

Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmen ja hiippakuntasihteerin aloitteesta käynnistettiin

vuoden 2002 kesäkuussa ympäristöhanke, jonka tavoitteena on saada jokaiseen Oulun  

hiippakunnan alueen seurakuntaan kirkon ympäristödiplomi. 

      Tämä tarkoittaa niin hiippakunnan omaleimaisen kauneuden

      arvostamista, kristilliseenelämänmuotoon kuuluvan ympäristövastuun tunnustamista

      ja kantamista, kuin myös muuttuvaan ympäristölainsäädäntöön jo edeltä käsin vastaamista.

Hankkeen ensimmäinen vaihe käynnistyi pilottiseurakuntien voimin, joiden kokemuksia ja tietotaitoa hyödynnettiin hankkeen toisen vaiheen koulutuksissa. Muhoksen seurakunta ja Limingan seurakunta lähtivät mukaan tähän ympäristöhankkeeseen ensimmäisten joukossa päämääränään kirkon ympäristödiplomin saaminen seurakuntaan.

Ensimmäisen ympäristödiplomin saannin jälkeen Muhoksen seurakunta on halunnut pysyvästi korostaa kristityn vastuuta luomakunnan viljelijänä ja varjelija.  Näin olemmekin päivittäneet jo kolmeen kertaan seurakuntamme ympäristöohjelman ja saaneet Kirkon ympäristödiplomin.

Kirkon ympäristödiplomi on vapaaehtoinen järjestelmä, jonka avulla seurakunta voi parantaa ympäristöasioiden hoidon tasoa, mutta myös muutoin tehostaa toimintaansa. Se korostaa sekä seurakunnan johdon, henkilöstön että seurakuntalaisten vastuuta. Toiminnan lähtökohtana on seurakunnan johdon ilmaisema tahtotila: meidän seurakuntamme haluaa olla esimerkillinen suhteessa luontoon ja ympäristöön.

Ympäristökysymykset koskettavat hyvin käytännöllisesti seurakunnan toimintaa. Kiinteistönhoidossa käytetään paljon energiaa, vettä, kemikaaleja ja tuotetaan jätteitä. Seurakuntatilojen rakentamisessa muokataan ympäristöä ja kulutetaan luonnonvaroja. Metsien, hautausmaiden ja viheralueiden hoidossa vaikutetaan suoraan luonnon elinehtoihin. Eri tuotteilla on erilaisia ympäristövaikutuksia, niinpä hankintoja tehtäessä voidaan vaikuttaa myös kulutuksen ympäristökuormaan.

Ympäristökasvatuksella on hyvin tärkeä ja merkittävä osuus ympäristötietoisuuden levittämisellä kaiken ikäisten keskuuteen. Lisäksi lainsäädäntö edellyttää ympäristövaikutusten huomioon ottamista niin rakentamisessa, kiinteistönhoidossa, jätehuollossa kuin metsänhoidossakin. Se onnistuu parhaiten kokonaisvaltaisen ympäristöjärjestelmän avulla.